Aino Elina Salo (oik. Maisala; s. 9. maaliskuuta 1936 Sipoo) on suomalainen näyttelijä. Salo on tehnyt pitkän uran elokuvanäyttelijänä aina 1950-luvulta alkaen nykypäivän kansainvälisiin filmatisointeihin asti. Parhaiten hänet tunnettaneen vahvoista roolitöistään esimerkiksi Lilla Teaternissa ja Aki Kaurismäen elokuvissa sekä roolistaan Pikku Myynä muun muassa televisiosarjassa Muumilaakson tarinoita.

Teatterikoulun vuosina 1955–1958 käynyt Elina Salo näytteli Suomen Filmiteollisuuden elokuvissa 1950-luvun puolivälistä saakka. Ensimmäinen muistettavampi rooli Salolla oli Maunu Kurkvaaran elokuvassa Patarouva (1959). Vuosikymmenen vaihteen tienoilla hän sijoittui useina vuosina ensimmäiselle sijalle Elokuva-Aitta-lehden järjestämissä ”Suomen suosituin elokuvanäyttelijätär” -äänestyksissä. Sittemmin hän on ollut niinkin erityyppisten ohjaajien kuin Aarne Tarkaksen, Matti Kassilan, Risto Jarvan ja Aki Kaurismäen luottonäyttelijöitä. Tuolloin Salo teki mieleenjääneet roolit muun muassa Kassilan ohjaamassa klassikossa Komisario Palmun erehdys (1960) sekä sitä seuranneessa Kaasua, komisario Palmu! -elokuvassa.

Alkuaikojen yksiulotteisten farssien ja pirteiden tyttöroolien jälkeen Salon vahva näyttelijäpersoonallisuus pääsi kunnolla esiin suomalaisen elokuvan ”uuden aallon” myötä muun muassa Jarvan ja Jaakko Pakkasvirran esikoiselokuvassa Yö vai päivä (1962) sekä etenkin Jarvan elokuvassa Työmiehen päiväkirja (1967).

Näiden vahvojen elokuvaroolien rinnalla Salo teki myös uraa teatterin puolella, muun muassa Intimiteatterin ja vuodesta 1967 lähtien myös Lilla Teaternin riveissä.

1970-luvulle tultaessa Elina Salon elokuvaura hiljeni, ja muutaman vuoden ajan hän teki vain pieniä sivurooleja. Rooli runoilija L. Onervana Jaakko Pakkasvirran Eino Leino -elokuvassa Runoilija ja muusa (1978) käynnisti taas uuden aktiivisemman suhdanteen. Tämän myöhäisemmän kauden merkittäviä tapauksia ovat olleet myös lukuisat taiten tehdyt luonneroolit Aki Kaurismäen elokuvissa. Sydäntäsärkevä osasuoritus rouva Sjöholmina elokuvassa Kauas pilvet karkaavat (1996) palkittiinkin Jussi-palkinnolla. Vuonna 2009 Salolle myönnettiin arvostetun ranskalaisen Ordre des Arts et des Lettres -ritarikunnan komentajamerkki. Salon viimeisin elokuvatyö on Clairen rooli elokuvassa Le Havre vuonna 2011. Tästä roolista hän sai jälleen parhaan naissivuosan Jussi-palkinnon.

Salo on näytellyt kaikkiaan yli 70 elokuvassa ja vaatimattomien sivuroolien ohella hän on tehnyt monia merkittäviäkin osia, niin draamoissa kuin komedioissa.

Elina Salo on ollut pitkään myös lastenohjelmien rakastetuimpia televisioääniä. Hänet kuullaan Pikku Myyn ääniroolissa animaatiosarjassa Muumilaakson tarinoita sekä elokuvassa Muumipeikko ja pyrstötähti. Kyseistä roolia Salo on esittänyt aiemminkin Lilla Teaternin Muumi-näytelmissä sekä Vivica Bandlerin ohjaamassa ruotsinkielisessä televisiosarjassa Muumipeikko (1969).

Näyttelijänuran lisäksi Elina Salo on levyttänyt musiikkia, joista suurin osa on lastenlauluja. Yksi tunnetuimpia hänen esittämiään kappaleita on vuonna 1979 levytetty ”Lähdetään Korkeasaareen”.

Elina Salo oli naimisissa Pertti Maisalan kanssa vuosina 1963–1976, ja heillä on tytär Saara (s. 1964). Elina Salo asuu pääasiassa Ranskassa ja hänelle on myönnetty ranskalainen Arts et Lettres -ritarikunnan korkein kunniamerkki.