Uljas Salomon Kandolin (ent. Niskanen; 19. toukokuuta 1915 Helsinki, Suomen suuriruhtinaskunta – 27. joulukuuta 1980 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Ennen näyttelijänuraansa Kandolin toimi sukeltajana.

Kandolin oli alkujaan sukeltaja kasvatti-isänsä sekä bio­logisen isänsä tapaan, mutta kiinnostui näyttelemisestä 1940-luvulla ja siirtyi Eino Salmelaisen näyttelijä­kurssille. Sieltä hänet kiinnitettiin Karhumäen Teatteriin ja näytteli myöhemmin Helsingin Kansanteatterissa.

Kandolin teki pitkän uran koti­maisen elo­kuvan parissa, hänen ensimmäinen roolinsa oli vuonna 1946 valmistuneessa Ilmari Unhon ohjaamassa elo­kuvassa ”Minä elän”. Viimeisessä elo­kuva­roolissaan hän esitti Topi Taavitsaista Matti Kassilan ohjaamassa Nataliassa vuodelta 1979. Hän kuoli seuraavana vuonna. Kandolin esiintyi pitkään Helsingin kaupunginteatterissa, jossa hänen menestynein roolinsa oli pää­osa, maito­mies Tevje, musikaalissa Viulunsoittaja katolla (1965). Tästä esityksestä peräisin olleita kuvia käytettiin muun muassa esityksen pohjana olleen Šolom Aleichemin kirjan Tevje, maito­mies uuden suomennoksen kuvituksena.

Usein Kandolinilla oli konnan rooli, kuten elo­kuvissa Ei ruumiita makuuhuoneeseen ja Isaskar Keturin ihmeelliset seikkailut, mutta hän esitti myös yli­konstaapeli Salomon Koukkua kolmessa Tarkaksen elo­kuvassa: Paksunahka (1958), Opettajatar seikkailee (1960) ja Oksat pois... (1961). Vuonna 1954 Kandolin sai parhaan miessivuosan Jussin elo­kuvasta Kovanaama.

Kandolin palkittiin Pro Finlandia -kunnia­merkillä vuonna 1966.