Hjördis Marita Nordberg-Mustakallio (o.s. Nordberg; 15. helmikuuta 1929 Tuusula – 30. lokakuuta 2009 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Nordberg oli freelance-näyttelijä 20 vuotta, jonka jälkeen hän oli vuodesta 1988 kiinnitettynä Suomen Kansallisteatteriin. Hän toimi myös Televisioteatterissa, esiintyi 16 Uuno Turhapuro -elokuvassa Uunon anoppina Reetta Tuurana sekä yli kahdessakymmenessä muussa elokuvassa.

Tuusulan Kellokoskella syntyneen ja kasvaneen Nordbergin vanhemmat olivat ruukin sorvari ja konttoristi. Ylioppilas Nordberg aloitti Helsingin yliopistossa kirjallisuuden ja historian opinnot, mutta päätyi lopulta Suomen teatterikouluun innostuttuaan harrastajateatteri Ympäristöteatterin ansiosta teatterista. Esiinnyttyään eri teattereissa ja oltuaan mukana Televisioteatterissa sen perustamisesta lähtien hän jäi freelanceriksi 1967. Teatteriuran huippukohtia oli esiintyminen Joonas Kokkosen oopperassa Viimeiset kiusaukset, jonka mukana hän pääsi Metropolitan-oopperaan asti. Freelance-kauden jälkeen oli vuorossa Kansallisteatteri, ja hän on sanonut harmitelleensa freelance-kautta siksi, että teatteriin hän on aina kaivannut ja että mielenkiintoisia teatterirooleja saattoi jäädä freelanceriuden vuoksi tekemättä.

Nordberg nähtiin kymmenissä televisioelokuvissa ja -sarjoissa, kuten Ilkamat ja Parempi myöhään. Ääninäyttelijänä Nordberg teki Baylenen roolin elokuvassa Dinosaurus. Hänen viimeiseksi jäänyt elokuvansa oli Uuno Turhapuro – This Is My Life (2004). Nordberg harkitsi kesällä 2009 roolia Salatut elämät -sarjassa, mutta hän päätti kuitenkin, ettei ota roolia vastaan. Yksi syy oli, ettei "hän voinut sitoutua kuvauksiin niin pitkäksi aikaa".

Marita Nordbergin puoliso oli vuodesta 1956 lääketieteen tohtori, professori Kimmo K. Mustakallio. Heidän poikansa Sami Mustakallio on julkisuudessa kertonut kokemuksistaan CP-vammaisena. Sami Mustakallio vihittiin papiksi monien hankaluuksien jälkeen vuonna 2000.