Oskar Nikolai (Ossi) Elstelä (ent. Elmstedt; 18. toukokuuta 1902 Tampere – 10. huhtikuuta 1969 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja ohjaaja. Hän toimi myös käsikirjoittajana, lavastajana ja studiopäällikkönä. Elstelä oli revyyteatteri Punaisen Myllyn voimahahmo 1940–1960-luvulla.

Vuonna 1923 Elstelä kiinnitettiin Räisälän näyttämölle. Hän oli näyttämön johtaja, mutta myös eräänlainen jokapaikanhöylä: näyttelijä, vahtimestari ja kulissimaalari. Erityisesti hän ansioitui teatterivalaistuksen kehittämisessä. Vuonna 1925 Elstelä aloitti Savonlinnan Työväen Teatterissa näyttelijänä, kapellimestarina ja lavastajana. Hän rakastui seudun luontoon – ja näyttelijä Irja Lautiaan, jonka hän nai vuonna 1926. Vuonna 1928 Elstelä siirtyi Suomen länsirannikon teollisuuskeskukseen Poriin. Hän toimi seitsemän vuotta Porin teatterin näyttelijänä, kapellimestarina ja lavastajana. Porissa hänen parhaat näyttelijäntyönsä olivat kappaleissa Kirves iskee kiveen ja Nälkään kuollut taiteilija. Ensin mainitussa Elstelä näytteli Aleksis Kiveä; hän piti roolia yhtenä "elämänsä antoisimmista".

Vuonna 1936 Ossi Elstelä siirtyi Suomen valtion stipendin turvin Helsingin Kansanteatteriin. Koiton salissa hän toimi näyttelijänä, lavastajana, ohjaajana sekä henkilökunnan päällikkönä, mutta viihtyi huonosti. Hän piti Kansanteatterin menoa "eräänlaisena henkisen silakkalaatikon syömisenä".

Koitosta Elstelä siirtyi Suomi-Filmiin Valentin Vaalan apulaiseksi. Hän lavasti muun muassa ensimmäisenä Ansa & Tauno -filminä tunnetun kappaleen Kaikki rakastavat sekä klassikkoelokuvan Juurakon Hulda. Lisäksi hän näytteli elokuvien sivurooleissa, kuten Simolan isäntää Vaalan elokuvassa Niskavuoren naiset, jossa hänen vaimonsa näytteli keskeistä naisosaa. Erityisesti Elstelää kiitettiin suurelokuvan Helmikuun manifesti lavastuksesta. Elstelän esikoisohjaus valkokankaalla oli Aatamin puvussa… ja vähän Eevankin 1940.

Elstelä oli studiopäällikkönä Suomen Filmiteollisuuden menestyselokuvissa Kulkurin valssi (1941) ja Kaivopuiston kaunis Regina (1941). Vuonna 1943 hän ohjasi ja lavasti romanttisen klassikkoelokuvan Katariina ja Munkkiniemen kreivi.

Vuonna 1945 Elstelä lopetti Suomi-Filmin palveluksessa ja aloitti vastaperustetun Iloisen Teatterin johtajana. Teatterin ensinäytös oli revyy Lähtölaukaus 21. maaliskuuta 1945, joka lakkautettiin kesäkuussa 1946. Heti sen jälkeen Elstelä käynnisti kabareen Helsingin Kaivohuoneella ja samana kesänä hän aloitti näytökset myös Pihlajasaaressa. Syyskuussa 1946 Elstelä aloitti Cabaret-Fennian Helsingin Mikonkadulla. Niin ikään vuonna 1946 aloitti toimintansa revyyteatteri Punainen Mylly. Hän ohjasi lukuisia revyitä, kuten Syntiset enkelit (1945), Musta kissa (1946), Se pyörii sittenkin (1948) ja Meksikon pikajuna (1952). Lisäksi hän ohjasi muun muassa operetin Rio Rita (1950) nimiosassa Laila Jokimo.

Punaisen Myllyn vuosina Elstelä oli edelleen mukana elokuvien teossa. Hän ohjasi useita komedioita ja näytteli niiden sivuosissa. Draaman puolella hän ohjasi muun muassa elokuvan Kaunis Kaarina 1955, jossa hän näytteli kievarin isäntää, Taneli-ukkoa. Teuvo Tulion viimeinen ohjaustyö Sensuela (1972) jäi myös Elstelän viimeiseksi valkokangastyöksi. Rahoitusvaikeuksien vuoksi elokuvan julkaisuajankohta lykkääntyi ja Elstelä kuoli ennen elokuvan jälkiäänitysvaihetta. Hänen repliikkinsä jälkiäänitti näyttelijä Uolevi Vahteristo.