Haamutohtori James Harvey saapuu tyttärensä Katin kanssa vanhaan vetoisaan Whipstaff Manor-linnaan. Sen ahne omistaja Carrigan Crittendon, on palkannut tohtori Harveyn karkottamaan linnan näkymättämät asukit: ystävällisen mutta yksinäinen Casper-haamun, jonka ainoa toive on löytää ystävä ja hänen skandaalimaiset setänsä Stretchin, Stinkien ja Fatson ("Haamutrio"). Jos suunitelma onnistuu, Carrigan ja Dibs pääsevät käsiksi linnan myytinen täyteisen aarteeseen. Sillä vällin Casper on saanut Katista ystävän, mutta Haamutrio ei suvaitse "lihallisia" talossaan…
Kun Skeeter Bronson on vahtimassa sisarensa lapsia, hän kertoo heille aivan uskomattomia iltasatuja, joiden sankarina hän itse seikkailee. Lapset ihastuvat tarinoihin ja parantelevat niitä omilla hurjilla juonenkäänteillään. Kun osa tarinoista yllättäen käykin toteen, vaikuttavat muutokset Skeeterin elämään, ja hänen on nyt keksittävä lasten avustuksella kaikelle onnellinen loppu.
Kirjastonhoitaja Henry De Tamblella on geneettinen sairaus, jonka vuoksi hän siirtyy aina ajoittain tahtomattaan ajassa milloin eteen- ja milloin taaksepäin. Claire Abshire on tavannut Henryn jo lapsena, ja kun he kohtaavat aikuisina, Claire on jo rakastunut Henryyn. Pari menee naimisiin, mutta miten rakkaus ja liitto kestävät miehen aikamatkailun tuomat haasteet?
Morgan Sullivan etsii jännitystä tylsään olemassaoloonsa ja päätyy teollisuusvakoojaksi IT-yritys Digicorpin laskuun. Sitten Morgan tapaa kauniin ja arvoituksellisen Ritan, joka antaa ymmärtää, että kulissien takana tapahtuu paljon sellaista, mistä Morgan ei ole tietoinen. Rita värvää Morganin kilpailevan IT-firman leipiin ja Morganista tulee kaksoisagentti. Mutta Morganin uusi pomo Frank Calloway ei pelaa aivan rehellistä peliä. Morganin identiteetti alkaa rakoilla pahan kerran ja hänen henkensä on vaarassa panosten äkisti kovetessa. Hänen ainoa tiensä ulos painajaisesta on totella Callowaytä ja rukoilla selviävänsä yhtenä kappaleena... Totuus on lyöty sirpaleiksi ja epätoivoisen Morganin tehtävä on selvittää asioiden todellinen luonne tässä pulssia kiihdyttävässä teknopainajaisessa, joka tarjoilee vauhdikkaita käänteitä ja suorastaan säteilee pahaenteistä voimaa.
Carol White, a Los Angeles housewife in the late 1980s, comes down with a debilitating illness with no clear diagnosis.
Elokuva kertoo Jack Tuliverista joka on koonnut entisistä erikoisjoukkojen sotilaista ryhmän, jonka kanssa he ryöstävät 20 miljoonaa romanialaisten kasinoiden rahoja. Alku näyttää lupaavalta ja kaikki menee suunnitelmien mukaan kunnes paikalle tulee toinen ryhmä, tarkoituksenaan ryöstää saalis Tuliverilta ja hänen ryhmältään. Alkaa armoton tulitaistelu jolloin ilmenee kohtalokas petos ja tämän seurauksena koko Tuliverin ryhmä tapetaan kadulle. Tuliver pystyy kuitenkin pakenemaan käyttäen sotilaspoliisi Kersantti Andersia ihmiskilpenään ja hänellä on myös mukana salaperäinen laukku, jota moni näyttää havittelevan.
Anna on kaupunkia piinanneen sarjamurhaajan ainoa elossa oleva silminnäkijä ja murhan todistaja, mutta paetessaan murhapaikalta hän kaatuu ja menettää tajuntansa. Herättyään sairaalasta Annalle diagnosoidaan prosopagnosia eli kyvyttömyys tunnistaa kasvoja. Hän ei tunnista omaa perhettään, poikaystäväänsä tai edes omia kasvojaan. Hän on ainoa, joka voi tunnistaa murhaajan, mutta keneen hän uskaltaa luottaa?
A new girl in a quiet town, Tess tries to manage her psychosis while adjusting to her new life with her mom. After stumbling upon the shrine of Lucy, a hit and run victim, Tess finds herself overwhelmed by hallucinations of the dead girl and starts to question her sanity again. When the spirit possesses Tess’s mind and soul, mother and daughter are at a loss for where to turn next for salvation: religion or medicine? Both institutions have failed them to date but faith leads them to the house of Sarah, Lucy’s mother, who has been despondent since the accident. All together with time working against them, Sarah is desperate to believe that Lucy is still alive in Tess but neither parent wants to give up on their daughter. Now that she understands what is happening to her, ultimately Tess must decide whether she wants to keep fighting or succumb to her affliction.
Mitsuo Ichikawa receives a phone call from Mitsuo Ichikawa. Their names are pronounced the same, but spelled differently using kanji. They also graduated from the same high school. Back in their high school days, Mitsuo Ichikawa was like a subordinate to Mitsuo Ichikawa. Mitsuo Ichikawa is now a hoodlum and tells the other Mitsuo that he killed a woman. They become accomplices and build a new relationship.
How I Learned to Love the Numbers is a New York film and at the same time the study of a young man suffering from an obsessive-compulsive disorder (OCD). The Berlin filmmaker Oliver Sechting (37) and his co-director Max Taubert (23) travel to New York with the idea of documenting the art scene there. However, the project is quickly overshadowed by Oliver's OCD, and the two directors fall prey to a conflict that becomes the central theme of their film. Encounters with such artists as film directors Tom Tykwer (Cloud Atlas), Ira Sachs (Keep The Lights On), and Jonathan Caouette (Tarnation) or the transmedia artist Phoebe Legere seem more and more to resemble therapy sessions. At last, Andy Warhol-Superstar Ultra Violet succeeds in opening a new door for Oliver.
It follows a manic-depressive author called Andrew Gony. The movie shows Andrew in both mental stages, to visualize that the split screen is used, on the left side you see the manic Andrew and at the same time on the right side you can see the depressive Andrew, and how he reacts to different events in both phases. Both sides have different things to deal with, the manic Andrew has lots of energy and ideas, he doesn't require much sleep and in order to deal with his overage of energy he runs, the depressive Andrew is suffering from insomnia, is uncreative, non productive and in battle with his inner self.
Popular gagman Yoon Se-yoon suddenly started to show strange behaviors, such as repeating weird movements or spitting unknown words one day when he was 14…